Tero Koponen

”Eiköhän tää ollu tässä.”

Näihin sanoihin päätti Tampereen Kaarilan lukion tokaluokkalainen Tero Tuomas Koponen (s. 1979) vapaavalintaisen teatteri- ja ilmaisutaidon kurssin syksyllä 1996, kesken toisen oppitunnin. Luonto ei vielä tuolloin antanut periksi ja kestikin neljä vuotta ennen kuin teatteri vei mennessään. Oli syksy 2000 ja paikka tamperelainen Legioonateatteri, jossa ensimmäiset roolityöt Niskavuorennaisten Simolan isäntä ja Kolmensisaren Vershinin, loivat haparoivaan ilmaisijaan jonkinlaista uskoa huomisesta teatterin parissa.

Syksyllä 2003 Tero aloitti opinnot Teatterikorkeakoulun näytte-lijäntyön koulutusohjelmassa. Näyttelijäntyön professorina toimi tuolloin muuan Vesa Vierikko. Sittemmin on Helsingistä tullut Teron koti, jossa hän asuu vaimonsa ja taaperoikäisen poikansa kanssa.

Kesällä 2007 Tero valmistui teatteritaiteen maisteriksi. Ennen kuin väylä isoihin teattereihin löytyi, löysi Tero onnekseen itsensä ääninäyttelijän työmaalta, äänityskopista. Suurin ja kaunein dubbaustyö taitaa olla Disneyn Frozen-elokuvien lumiukko Olaf. Alkuperäistä animaatiota Tero pääsi tekemään vuosina 2013-15 sarjassa Pasila 2,5 The Spin-off. Television puolella toistaiseksi suurin työ on vuoden 2014 tv-sarja Napamiehet, jossa Tero näytteli 35-vuotiasta eläkeläistä nimeltään Tero.

Teatteritöistään suurimman osan Koponen on tehnyt Suomen Kansallisteatterissa ja Helsingin Kaupunginteatterissa. Näissä hienoissa taloissa on Tero saanut tehdä sekä volyymiltään valtavia että pieniä, intiimejäkin teoksia: aina jättimäisistä musikaalituotannoista (Kaupunginteatterin Kinky Boots 2018, Pieni Merenneito 2019) intensiiviseen perhedraamaan (Kansallisteatterin Pimeä huone 2017) ja kaikkea siltä väliltä.

Porin Kirjurinluodon kesäteatterin ainutlaatuiseen tunnelmaan Tero hyppää suurella innolla tämän loistokkaan porukan kanssa, sillä teoksessa "iIosia aikoja, Mielensäpahoittaja" sykkii suuri sydän!